Kummia ja ennakkokäsityksiä

Nyt muutaman päivän paikallisissa kaupoissa ja ravintoloissa pyörineenä, on kirjotettava muutamasta hassusta vastaan tulleesta jutusta. Kaikille täällä aiemmin pyörineille nää on toki itsestäänselvyyksiä, mutta mä oon ajoittain vähän hämilläni.

Tarinathan kertoo, että kaikki on lätäkön tällä puolella suurempaa, mutta kyllä mun mielestä maitoa voi silti myydä alle kahden litrankin tölkeissä? Käytiin tokana päivänä hakemassa kaupasta jotain evästä hotellille mennessä ja koska en limuja kykene elimistööni ilman elämää suurempaa närästystä kaatamaan, ajattelin ottaa jonkun maidon eväsjuomaksi. No tosiaan, pienin maito oli puolen gallonan tölkki! Mitä se on, jotain 1,9 litraa?! Sit olis kyllä mansikkamaitoa tai suklaamaitoa saanu pienissä pullossa toki. :D

Tosin tää maitoasia kääntyikin lopuksi yhdeksi mun toistaiseksi eletyn jenkkielämän parhaista asioista. Maidon puutteessa löysin nimittäin Lifewaterin, joka on uskomattoman loistavaa. Kyseessähän on luonnollisesti siis "nutrient enhanced hydration beverage", kuten pullo tietää kertoa. :D Oli mitä oli, olen myyty! Makuja on n. tuhat (ainakin viis oon nähny) ja kaikki paitsi kiivi on ihania.

Tässä sitä nyt on! 0,6 litraa päivieni pelastusta. <3

Mutta takaisin asiaan, täällä on tosiaan puolen litran limutkin varmuudeksi 0,6 litran kokosia. Ja esim. kanafileitä myydään 4 kpl pusseissa, joita on yhdessä paketissa kuusi!? :D
Veikkaan että pakastimiakaan ei ihan missään minikoossa myydä.
Meille ei ehkä mahdukkaan vieraita uuteen kotiin sit nukkumaan. Pakastimet vie kaiken tilan.

Sipsipussit on toistaseksi ainoita juttuja mitä myydään pienemmissä koossa enemmän kuin suomessa. Ilmeisesti johtuu siitä, että niitä käytellään välipalana ja lisukkeena esim. lounaalla.

Paljon tietty on kuulunut huhuja siitä, että ihmiset täällä on valtavan suuria. Tää ei ainakaan kyllä mun kokemuksen perusteella pidä paikkaansa. Tai siis ei ainakaan Washingtonissa. Ihan normikokosta tallaajaa tuntuu olevan kadut täynnä, ei mitään suomesta poikkeavaa. (Kaupoistakin myydään pienet koot ensin loppuun, olen ollut huomaavinani :D) Ääripäitä tietty on täällä, ihan niinkun muuallakin, mutta vähäisessä määrin.

Eräs asia, josta olen kuullut puhuttavan, mutta ainakin Washingtonin osalta joudun kumoamaan urbaanilegendana, on asiakaspalvelun loistokkuus. Toki täältä saa hyvää asiakaspalvelua, mutta ei mun mielestä sen kummemmin kun suomestakaan. Ihan yhtä lailla asiakaspalvelijoiden naamasta näkyy toisinaan kyllästyminen asiakkaisiin ja duuniin kun muuallakin maailmassa. Hyvä asiakaspalvelu on täällä ihan yhtälailla tuurista kiinni kuin muuallakin.

Yksi asiakaspalvelua ja kanssakäymistä helpottava asia kuitenkin on se, että Washingtonissa puhutaan ihan ihanaa englantia. Mulla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia ymmärtää tai pysyä kärryillä.
Englannin kieli noin niinkun yleisesti on kuitenkin melko hyvin hallussa, mutta esim. Lontoossa oli vaikea siitä huolimatta ajoittain saada ihmisten puheesta selvää.
Ja levee etelä/australia/höpöenglanti on mulle ihan kauhujen kauhu. :D Mun aivot jotenkin jää miettimään niitä ääntämisiä niin pitkäks aikaa etten ehdi kääntää asiaa aivoissa suomeks tarpeeks vauhdilla.

Nää murrejutut on varmaan kyllä semmosia, jotka täällä ajan kuluessa alkaa hälvenemään muutenkin, mutta alkuun pääsee tässä kaupungissa hyvin kun kieltä puhutaan tosi huolellisesti ja "siististi".

Ihmiset on kyllä kieltämättä ennakkokäsitysten mukaisesti aika paljon ulospäin suuntautuneempia kun suomessa. Jo lentokentän jonossa joku nainen mulle voivotteli ja harmitteli kun jouduin kesken jonotuksen avaamaan täyteenahdetun käsimatkatavaralaukun. Ei sillä mitään ongelmaa sen asian kanssa ollut, halusi vaan olla hengessä mukana, kun ajatteli että laukkua on kurja kaivaa keskellä jonoa. Suomessa oletan että murinaa olis tullu vaan takana olevilta kun hidastan jonon kulkua. :D

Kaupoissa samoin ei tietenkään riitä se, että tervehditään, vaan usein kysytään vielä kuulumiset molemmin puolin. Tän mäkin oon jo oppinu.
Kun kysytään "How are you?" mä en vastaakkaan enää "Fine, thanks.", vaan oon korottanu vähän panoksia ja sanon "I'm just great, and how are you?"
Tää ei ehkä oo normaaleille ihmisille iso juttu, mutta mä oon itsestäni ylpeä.
Noin niinkun normisuomalaisessa elämässä mua suomalaisempaa ja omassa rauhassa, välimatkan päässä, viihtyvämpää ihmistä saa varmaan ettiä hetken, joten tää yltiöpäinen ystävälliyys on multa saavutus. :P

Hauskaa on myös huomata, että tää sosiaalisuus on tarttunu näihin suomalaisiinkin, jotka täällä on asunu pitkään. Ehkä mullakin on toivoa. :)

Jottei tää nyt kuitenkaan ihan luonteestani poikkevaksi tekstiksi menis, mä vähän valitan tähän väliin, jooko?
Suihkut on hirveitä, en tajua niitä ollenkaan. Hotellissa meni vartti keksiä miten veden saa tulemaan sieltä ylhäältä semmosesta suutinhässäkästä. Ja vesi on tosi kloorista, yäk. Lämmitykset on kosteita ja pahanhajusia. Ja voisko joku ystävällinen pohjoisihminen tuoda ne vedensekoittajat tännekin, mä en jaksa vääntää kahesta hanasta sopivaa vettä, se vie ikuisuuden. Noin. Helpotti.

Tulipa muuten yks hauska ennakkoluulo vielä mieleen, tosin tällä kertaa paikallisen miehen oletus suomesta.
Kävelin kaupoille toissapäivänä yksikseni kun joku mies juoksi trenssitakki hulmuten mut kiinni. En tiedä mitä olis ollut mielessä, kun en kysynyt tarkemmin, mutta keskustelu tän Markiksi itsensä esitelleen miehen kanssa meni kutakuinkin näin:

Mark: Hi. I just saw you walking by and you caught my eye.
Minä: O_o
Mark: You carry yourself differently than women in Washington. You must be from somewhere else?
Minä: True, I'm from Finland.
Mark: Oh wow, so the weather here now is like midsummer in Finland. (Ja toissapäivänä oli siis tosi kylmä päivä. Alle 10 astetta lämmintä.)
Minä: haha, not really. Actually midsummer there is bit warmer than Washingtons.
Mark: O_o ...haha, good one! No, but seriously I've always wanted to visit Finland or Iceland.
Minä: Well, I do recommend. It's different.
Mark: How come? Other than the cold of course.
Minä: People are different. They might seem rude and not so friendly, even though they usually are. It's hard to explain, go and see. And as I said, it's only cold in winter, summers are usually really warm. (No okei, liiottelin vähän.)
Mark: Maybe I will visit Finland this summer. Better bring my warmest jacket.

Nojoo, käytiin tässä sit välissä keskustelua siitä et miks mä oon täällä ja et mulla on parempi puolisko mukana ja muuta sen sellasta, mutta pointtina siis se, että mikä ihmeen jäätikkö se Suomi oikeen on? :D
Vikan kerran ku Mark totes et siellä on kesällä pirun kylmä ni en jaksanu enää korjata. Menköön kattomaan siinä sit juhannuksena vaikka toppatakkeineen et mikä on keli. Tyhmä Mark. :D

Tässä toissapäiväinsen kylmän kelin siltakuva.

Alla tie joka on öisin suljettu jostain salamyhkäisestä syystä. Täytyy selvittää.

Edellisen lämpimämmän päivän kartantutkiskelukuva. 

Joutu hyvin pian kuvan otosta kuoriutumaan takista kuumuuden iskiessä.

Ei kai tässä tänään kummempaa turinaa. Johan siinä olikin.

Saanko huomenna esitellä mun kenkäostokset? Pliis?
Mä en kestä ettei mulla ole täällä ainuttakaan leidiä jolle hihkua uusista kengistä. :D

Lupasin myös meistä jotain kuvia, nyt kun tänään ja huomenna kameramies on vähän aikaisempaan aikaan tavattavissa kuin viime päivinä. Me mennään ja poseerataan kaikkien Washingtonin nähtävyyksien edessä. :D

Huomiseen siis, mä lähden nyt pyyhkimään salmiakkiset käteni tommoseen perus A2 kokoseen talouspaperiarkkiin.

Lau