Oikeesti joo, ollaan me oltu täällä jo pari viikkoa nyt, mutta tänään oli aikaa purkaa vikat kamat matkalaukuista, joten vasta tää lasketaan.
Suomen reissu meni ja käteen jäi kiireen, kavereiden, perheen ja sukulaisten näkemisen lisäks yhet rikkinäiset kengät ja kilo karkkia.
Suomi ei oo entisensä. Tai on, mutta mä oon kai muuttunu.
Alkuun täällä ollessa tosiaan mietin, että olispa ihana olla taas suomessa, kun ihmiset ei olis niin teennäisen superystävällisiä ja sais olla rauhassakin joskus. Perun puheeni.
Olispa ihanaa kun ei enää koskaan tarttis mennä suomalaisten ankeiden sitruunanaamojen sekaan loskassa ja sorassa tarpomaan. Suomalaiset on jotenki ihan karmeita. :D Se on hurjaa huomata kun on jotenki niin tottunu jo amerikkalaiseen tapaan olla.
En yritä olla täällä mikään pyhimys, tiedostan, että oon ollu just niitä ankeimmista ankeimpia sitruunanaamoja suomessa ja jopa nauttinu siitä. :D Enkä mä vieläkään mikään aurinkokeijukainen oo. Yhtä synkkä, töksähtelevä ja hankala mä oon edelleen, mutta täällä muhun on tarttunu sen lisäks vähän jotain muuta kummallista. Jotain semmosta, joka saa mut satunnaisesti hymyilemään tuntemattomille ja juttelemaan mukavia hisseissä. Ja hulluinta tässä on se, että mä pidän ittestäni myös sellasena. Olen hämmentynyt.
Mutta kyllä mä edelleen tykkään olla hankala ja sitruksinenkin, ei huolta.
Serkukset. Tää vallottava neitokainen on Mioa vaan kuukauden nuorempi ja puolet pienempi. :)
Joku on vetäny mun ruoka-aikana paikalla olleelle lapselle housut korviin. Iskä ollu pukemassa taas.
No mutta, se siitä. Suomessa oli ihan kivaa muilta osin. Hirvee kiire tosin, eikä kerinny näkemään läheskään kaikkia joita olis halunnut. Tosin me tullaan taas kesäkuussa suomeen ni ehkä sitten paremmalla onnella. Tästä reissusta meni ensimmäiset 2vkoa unisekoiluun ja loppuaika sitten nukuttiinkin Mion kanssa aina klo 3-4 yöstä päivään klo 12-13. Sekin vähän rajotti tekemisiä. Kuin myös se, että Mio päätti ettei hereillä aio suomessa sit vaunuissa istua sekuntiakaan huutamatta, niin me liikuttiin vaan Mion uniaikaa julkisilla paikoilla. Näpsäkkää.
Kavereita ehdin näkemään muutamia (isojee) ja Mion "nimijuhlat" pidettiin onnistuneesti. Mummit ja muu sukukin pääsi Mioa hipeltämään onnellisesti.
Käytiin myös suomalaisessa vauvauinnissa ja syötiin hyvin ja paljon.
Mion täti oli uimassa meijän kanssa kun iskällä oli tuoretta tatuointia kädessä.
Vähän me ehdittiin pussailemaan siinä uinninkin lomassa
Siitä huolimatta, että suomi loppureissua kohti muuttui mukavammaksi, oli ihan mieletöntä päästä takasin kotiin. Meillä on ollu ihanat kelit, eilen Mio ajeli rattaissa paljain varpain kun oli parikymmentä astetta lämpöä. Huippua! (Ja jotta te voitte olla katkeria meijän ihanille kesäilmoille, mä en kerro, että näiden parin +20 asteen kesäpäivän välissä tuli myös 2pv lunta.)
Petellä alko parin viikon kevätloma ja sen kunniaks Mio on päättäny alkaa hankalaks, eikä nuku enää ku ehkä jotain 15min pätkiä pitkin öitä ja karjuu ku eläin nukkumaan mennessä. Ihanaa. Ja koska yöunet on mitä on, päivälläkään Mio ei ihan tän pallonpuoliskon aurinkoisimpia henkilöitä oo kokoajan jaksanu olla. Toivottavasti tää kohta taas helpottaa ees vähän. Tosin siis normihan meillä on noi 2h mittaset unipätkät maksimissaan muutenkin. Miolla ei oo nälkä tai mitään, mutta jostain syystä yöllä herätään itkemään usein.
Kiinteitä ruokiakin me alotettiin syömään onnistuneesti, kunnes mä menin sähläämään senkin. Annoin Miolle päärynäsosetta maistiaisiks ja sen jälkeen mikään bataatti tai palsternakka ei sitten ookkaan maistunu. Söis päärynää mielellään kokoajan koska se on parempaa. Jee, hyvä minä.
Mio harjaa iskän sormella hampaita päärynän jälkeen.
Mulla on suomen nimijuhlista jotain kuvia tarkotus laittaa julki kunhan saan niitä käsiini. Oma kamera kun oli aktiivisesti muissa maisemmissa juhlien aikaan.
Washington kuittaa.
Loistavaa alkavaa viikkoa ja kuullaan.
Halit,
Lau
