Laiskan päivän laukkulöytö

No okei, mä myönnän. Mä tein ruokaa eilen. Mun piti kirjottaa aiheesta, mutta kyseinen ruoka meni niin surullisesti pilalle, etten mä voinu. Mä tiedän, että te luotatte mun ruokapostausten laatuun, joten semmosta kuraa ei vaan pystyny toimittamaan. Odotetaan siis ensi kertaa, jos tulis jotain esiteltävää. Meillä on ruoan sijaan lähinnä ollu käynnissä semmonen jäätee-tehdas. Ulkona on jotain 99fahrenhettia lämmin. Se on monta.

Jääteen pääraaka-aine. Niin ja sit se tee on kanssa toinen.

Siispä ruoka-asioiden sijaan vähän kuvia maailman söpöimmästä taidemyymälästä ja pakko näyttää ihan mieletön laukkulöytö ja ihan pikkusen vähemmän mieletön, mutta kuitenkin mieletön, korulöytö. Shoppailureissut kun on semmosia aktiviteetteja, jotka mulla harvoin menee pilalle. :D

Alla kuitenkin kuvia ihanasta myymälästä, joka oli pystytetty tämmöseen ränsistyneeseen vanhaan halliin. Ihan huippukaunis!

 

Kuvat ei tee ehkä oikeen oikeutta. Kattoikkuna kruunas.

 

Samalla reissulla, kun piipahdettiin täällä taidemyymälässä, käytiin myös Zarassa pyörähtämässä.

Mä iskin heti ovelta silmäni ihan huikean kauniiseen laukkuun, joka vaan yksinäisenä odotteli mua hyllyllä. Miten mä olisin sen voinut jättää?

 

Rakkautta ensi silmäyksellä. Niittejä ja kaikkee.
Täydellinen syksylaukku. Syksyhän on ihan kohta jo taas. :D

 

Zara halus myös tarjoilla mulle muutakin, kuten aina. Muutamien toppien lisäks mukaan lähti myös ihan hurja kaulakoru, josta mä pidän suuresti. Syömässä kun käytiin, niin joku mies jo heti sitä kauhunsekaisella ilmeellä ihmetteli ja ihasteli. Siitä tietää, että ostos on hyvä. Kauhu on aina hyvästä. :D

 

Kallokoru.

 

Nyt mä jätän teidät illanviettoon ja lähden homehtumaan poolille luonnollisesti. :)

Sanoinko jo et melki 100 täkäläistä astetta?! Tänne sulaa. :O

 

Lau

Pre Memorial Day

Sunnuntaina kävästiin tosiaan pyörähtämässä kaupungilla ihmettelemässä, minkälaista pre-memorial day meininkiä siellä näkyy. Ja näkyhän siellä kaikenmoista.

Ensin tietty haettiin suuntaa hetki, kuten asiaan kuuluu.

 

 

 

Käveltiin kohti National Mall puistoa, koska oltiin kuultu huhuja, että siinä suunnassa menee aiemmin mainittu moottoripyöräkulkue. Matkalla tosin ehdittiin ihmettelemään muutakin jännää.

Törmättiin mm. semmoseen viiden kundin porukkaan, joka heitteli voltteja ja teki muita temppuja kadun varressa. Näitä porukoita pyörii suomenkin kaduilla kesällä. Harmi, että oikea kamera oli piilossa ja kuvat temppuilijoista otettu puhelimella, joten laatukin sen mukainen.
 

 

Mä olin liikkeellä mun klassisen ajattomassa Peanuts- paidassa :D

Tää poika on ihan ylösalasin. :O

 

Me ehdittiin Mallin kulmalle sopivasti just näkemään viimesiä ohi ajavia mopoilijoita. Näitä tosiaan oli melko paljon liikenteessä tänään muutenkin kun tässä kulkueessa. Melko pitkään ne on varmaan ajanu kaupunkia läpi jos sitä ajelijaa tosiaan on ollut reilu 300 000. Paljon oli teiden reunalla ihmisiä myös kattomassa ja kannustamassa.

 

 

 Mua vähän välillä raivostuttaa nää kelit tässä kaupungissa. Nää on nimittäin tosi epävakaat. Nytkin kun oli pari kylmää päivää välissä, aamulla oli ihan takki/pitkähihanen- keli ja se viileys kestää usein tosi pitkälle iltapäivään, tyyliin kolmeen saakka. Sit ihan yllättäen pamahtaaki se 80 fahrenheittia mittariin niin ei paljon pitkissä housuissa naurata. Vois kai tää ilma lämmetä jo vaikka siinä puolen päivän aikaan jos on lämmetäkseen? Ota näistä nyt sit selvää.

ps. meijän talon pool area korkattiin lauantaina käyttöön! :D

 

 

Ihanaa päivää!

Lau

 

 

Sanoinko jo, että täällä on kaaos?

Otsikko kertookin kaiken oleellisen viime päivistä.
Suomen muuttolaatikot rantautu keskiviikkona ja käsille on riittänyt tekemistä sen jälkeen.
Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat kirosanaa.

Haluisko joku selittää miks meillä on mukana mm. makuupusseja ja -alustoja? Entä mitähän me tehdään jätesäkillisellä normilakanoita meijän kingsize sängyssä? Jostain syystä myös Peten kirpparille menossa olevat vaatteet on pakattu mukaan.
Parastahan tässä kaikessa on se, ettei meillä oo minkään maailman varastotilaa täällä, vaan kaikki tavara pitäs nyt ujuttaa kaappeihin ja laatikoihin sit. Pete on vaaralle luonnollisesti ottanu mukaan kaikenlaista erittäinkin tärkeetä, kuten laminointikoneen. :D

Onneks jopot tuli pelastamaan päivät. :)

 

Jopoilla tosiaan onneks pääsee aina satunnaisesti kaaosta karkuun. Eilen käytiin järjestelyjen keskellä hakemassa kaupasta vähän päivällisaineksia ja saatiin lopputulokseks 3 unohdettua ainesosaa päivän ruoasta. Tehtiin sit lämpimiä leipiä, joteka onneks on ihan järkyttävän hyviä. :)

 

 Jos joku ei arvannu, niin nää kuvat ei oo muun leivistä.

Mun leivissä näkyy vaan juustoa ni ei ollu kauniita kuvattavia oikeen. :D 

 

Aina satunnaisesti tässä on ehtiny uloskin nauttimaan muutenkin kauniista kesäpäivistä. :)
Täällä on menossa ihan hurjaa hulinaa. Maanantaina on Memorial Day ja koko viikonlopun on kaikenlaista tapahtumaa ja huikeeta alennusmyyntiä kaupungissa. Koko kaupunki on ku Stockmannin hullut päivät. :O Me on visusti pysytelty sivukujilla toistaseks, mutta tänään ajateltiin uskaltaa ihmisten keskelle ihmettelemään. Tänään täällä on myös vuosittainen Rolling Thunder Run- tapahtuma, http://rollingthunderrun.com/, jonka aikana kaupungin läpi ajelee reippaasti yli 300 000 (350 000 v. 2008) moottoripyörää. Se on aika monta, katotaan josko saatas letkaa kuviinkin ja esittelyyn. :)

 

 

 

Uus raitakassi, jonka mä varmaan lainaan ikuisiks ajoiks. :D

Eipä tässä kai muuta hurjaa tarinaa iskettäväks tälle päivälle, ens viikolla ajattelin ilahduttaa teitä mahdollisesti jonkunlaisella ruokapostauksella, kun niille tuntuu olevan kysyntää. Ilmeisesti munlaisen ilmiömäisen kokkailijan ruokavinkkejä kaivataan kovasti. Nyt kun on toi kalusto kunnossa, kuten keittiökuvasta näky, saattaa ruoanlaittoinnostus taas olla huipussaan. :D

Ihanaa kesäsunnuntaita.
Lau

Töissä ihan ilmaseksi?

Kyllä, se oli reilu viikko sitten semmonen päivä. Elämäni ensimmäiset vapaaehtoistyöt on suoritettu nyt. (Ja ei äiti, lapsityövoima kotona ei ollut vapaehtoista ;D)

11.5 oli siis EU Openhouse -tapahtuma. Käytönnössä tarkottaa sitä, että EU maiden lähetystöissä oli avoimet ovet ja erilaisia tapahtumia, näyttelyitä ja naposteltavaa.
Tapahtumaan voi halutessaan tutustua tarkemmin täällä http://www.euopenhouse.org/.

 

Vapaaehtoisia työntekijöitä päivälle ainakin Suomen lähetystössä oli paljon ja fiilis oli katossa.
Henkselimies kokkaili hiki hatussa apureineen ja me muut sitten pidettiin taloa pystyssä, hymyiltiin posket kipeeksi (mua ei selkeesti oo suunniteltu 8h hymyilyyn) ja juteltiin Suomesta mukavia.

Teemana Suomen lähetystössä oli tänä vuonna lappi ja ertyisesti saamelaisuus. Esillä oli saamelaista käsityötä ja vaatteita, sekä kulttuurista paljon puhetta. Toki myös kaikesta muusta suomeen liittyvästä juteltiin. Joulupukkikin vieraili pariin otteeseen :D

Meillä oli kaikilla päällä rovaniemi -paidat, joissa kerrottiin rovaniemen olevan joulupukin virallinen kotikaupunki. Mä huomasin tän aiheuttavan aikamoista kateutta paikallisissa, niin lapsissa kun aikuisissakin. :D
Mä olin myös yleisesti vähän hämmästyny siitä millasella mielenkiinnolla ihmiset kuuntelee ja kyselee asioita suomesta ja suomalaisista. Ja oon huomannu, että täällä oikeesti on paljon ihmisiä, joilla on joku käsitys suomesta ja sen historiasta. Se on tullu vähän yllätyksenä.

Kirjeitä joulupukille. :)

Lähetystössä oli päivän aikana tarjolla suomalaisia sipsejä (chili, nacho cheesballs, broadway ja raffel), hapankorppua tuorejuustolla, puolukkamehua, ruisleipää savunieriämoussella, Finlandia juustoa karpaloilla ja vispipuuroa. Voin kertoa, että hyviä oli. :D Sit oli tosiaan näyttelyä ja joulupukille kirjeen kirjottamista ja muuta ohjelmaa. Ite olin nieriäpisteellä joikumusiikin päälle huutamassa "It's arctic char. No, not shark" :D Musiikki hieman teki raaka-aineiden selventämisestä haasteellista.

Jossain vaiheessa mä sit kyllä saatoin vähän vaan nyökytellä niille shark- kyselyille, koska kelasin et onhan se nyt koleeta et ne menee sit jonkun toisen maan lähetystöön kertomaan et meillä on tarjoiltu haita. :D

 

 

Meillä kävi myös yksi kappale hauvoja vieraana, ei tosin tainnut saada maistiaisia.

Alla ainoa kuva, jossa näkyy vilaustakaan musta tai henkselimiehestä. Se, joka meijät kuvasta bongaa, saa amerikkailaisia jellybeanseja pussillisen postissa. :D Parempiakin kuvia jollain näistä kemuista on, mutta niitä kun ei ole vielä jäljitetty, mennään näillä. Jos saan käsiini sen kuvan, jossa poseeraan joulupukin kanssa niin laitan jakoon jälkikäteen. On meinaan niin hieno. :D

Hyvää yötä,
Lau

hampurilaisbuffa + jätskibuffa = grillibileet

Lauantaina oli sadepäivän kunniaksi grillibileet. :D
Suurlähettiläs oli kutsunut kaiken henkilökunnan perheineen syömään ja juomaan takapihalleen.
Keli oli tosiaan vähän vaihteleva, just edellisenä päivänä lämpöä oli ollu jotain 30 astetta, mut sit tietenkin grillibileissä oli pakkasta (eli 18 astetta). No ei se mitään, koska ruoka oli hyvää.
Mä jätän tällä kertaa tarinankerronnan suurilta osin näille herkkukuville. :)

Henkselimies oli vastuussa tarjoilusta.

 

Hampurilaiset sai kasata ite. Tein tämmösen pienen.  

 

Mä näin, että jotkut hullut kävi uima-altaassa viileestä ilmasta huolimatta uimassa. :O
Tais siellä tosin saunakin olla lämmin, joten se selittänee.

Otettiin perinteisiä kaverikuvia.

Ihan ku koulukuvat, epäonnistuneita, mut ei auta itkeä ku yhet vaan otettiin. :D

 

 

Henkselimies ja Aleksi-autokuski pääs myös kaverikuvaan.

 

Päivän ehdottomasti parasta antia ihmisten lisäks oli kyllä jäätelöbuffet! Mä en oo koskaan syöny niin loistavaa jätskiä (osan teki tietty se, et senkin ite kasasin, ja olin saattanut vähän takapiruna myös vaikuttaa täytevalikoimaan).

 

Jätskipöydässä oli itse tehtyinä vanilijajäätelöä, kinuskikastiketta, karamellipopcornia ja kermavaahtoa. Muut oli ihan kaupan kamaa. Kaupan valikoimista oli löytyny Jellybeansit, ananakset, mansikat, kiiwi, suklaa, vaahtokarkit, oreo-keksit, pistaasit ja suolapähkinät. Myös nomparelleja toki oli koristeeksi

Mä ryysin luonnollisesti ekojen joukossa jonottamaan, koska kuten kuvasta näkyy, isoja jätskikippoja on hyvin rajoitettu määrä :D

Omnom. Valinnanvaikeus.

 

 

Mä en ollut ainoa jolle jätski maistu. :)

Mun jädessä oli kinuskia, kermavaahtoa, 3Musketeers patukan paloja (suomen Japp), karamellipoppareita ja mansikoita. Toimi!

 

 

 

 

 

Iltaa kohti viileni sen verran että grillibileistä jatkettiin sisätiloihin. Näiltä jatkoilta ei kuulemma kuvamateriaalia sovi julkaista. :D Me oltiin kyllä kameroinemme jo ennen puoltayötä kotona, joten mun mielestä mitään kovin kyseenalasta materiaalia joukossa ei ole. Mutta kunnioitan toki juhlakansan toiveita. Ehkä sitä ens kerralla olis reipas ja jaksais itekkin lähteä Washingtonin yöhön, on kuulemma ihan käymisen arvosia paikkoja.

 

 

Kuulemisiin taas,

Lau

Samin ja Lauran tarina

Mä kerron teille nyt tarinan ihanasta asiakaspalvelijasta, Samista, sekä hänen asiakkaastaan Laurasta(Se oon mä).
Tarinan selkeyden vuoksi, aloitan kerronnan Lauran lähihistoriasta.
Kuvituksena tarinaan sekalaisia kuvia eiliseltä. Valitettavati kuvituksessa vain toinen tämän tarinan henkilöistä. :)

Olipa kerran Laura, joka muutti Washingtoniin. Lauralla oli ollut Suomessa asuessaan käytössä työpuhelin, jonka joutui lähtiessään luovuttamaan takaisin työnantajalleen.
Laura sitten Washingtonissa heti metsästi kuumeisesti uutta puhelinta, sillä käytössään olevassa kamalassa rikkinäisessä Samsung Galaxy S:ssä ei pystynyt edes Whatsapp- sovellusta käyttämään ja akkukin loppu 4 kertaa päivän aikana.

Laura meni puhelinkauppaan ja tiesi haluavansa jonkun uuden Samsungin puhelimen ja toki paikallisen liittymän myös siihen.
Kaupassa tiedettiin kertoa, että uusin Galaxy S4 on tulossa muutamaan viikon sisään, joten Laura ajatteli hetken selvitä surkean puhelimensa kanssa ja ostaa sitten tuon uutukaisen. Lauralle myytiin prepaid liittymä, sillä Lauralla ei ollut postpaid liittymän avaamiseen tarvittavaa sosiaaliturvatunnusta, eikä credit historyä (eikä muuten ole vieläkään, jostain käsittämästömästä laiskuudesta johtuen tää prosessi on edelleen ihan alkumetreillä :D). Laura jäi puhelinta odottelemaan.

 

Laura odotti ja odotti, kävi kyselemässä puhelinkaupoista millon puhelimia saapuu ja aina luvattiin, että pian. Kuukausi kului ja yhtäkkiä Laura sai sähköpostiinsa tiedon, että puhelimia on nettikaupasta tilattavissa. Lauran ei kuitenkaan jostain syystä onnistunut tilausta netin kautta tehdä ja jälleen Laura kiiruhti tuohon samaan puhelinkauppaan asiaa ihmettelemään. Lauralle kerrottiin, ettei puhelinta edelleenkään saanut kaupasta ja että ehkä ne on netistäkin loppuneet jo, jos ei kerran tilaus onnistunut. Laura ei tähän oikein uskonut, sillä oli ollut kärppänä tekemässä tilausta HETI kun se oli mahdollista ja nettisivujen ongelma tuntui selkeästi olevan jossain muussa. Laura yritti kaupassa kysellä voisiko juuri tällä sosiaaliturvatunnuksen puuttumisella olla asian kanssa tekemistä, muttei saanut oikein vastausta. Laura sitten harmistuneena lähti kotiin ja jatkoi odottamista.

Viikon päästä tästä Laura soitti tähän samaan puhelinkauppaan kysyäkseen, joko puhelinta olisi paikan päältä saatavilla. Kaupasta kerrottiin niitä tulevan seuraavana maanantaina. Laura tuuletteli ilosta ja tuskaisesti selvisi viikonlopun yli. Maanantai- aamuna Laura käveli aamulenkin aikana toisen saman ketjun kaupan ohi ja luonnollisesti syöksyi kauppaan puhelinostoksille, mutta koki jälleen karvaan pettymyksen myyjän kertoessa, että mihinkään ketjun kaupoista ei edelleen ollut tullut puhelimia, eikä todennäköisesti tulisikaan vielä viikkoihin.

Tässä kohtaa tarinaa mukaan astuu toinen päähenkilömme, Sami. Sami on tämä kyseinen myyjä, jonka kanssa Laura keskusteli. Sami huomasi varmasti Lauran pettymyksen ja oli kovin pahoillaan Lauralle annetusta väärästä tiedosta. Laura ääneen myös harmitteli jälleen sitä, ettei saanut netin kautta puhelinta tilattua, sillä nettikaupassa niitä edelleen oli runsaasti jäljellä.
Sami höristi korviaan tämän kuultuaan ja kysyi millaiseen ongelmaan Laura oli nettiostoksilla sitten törmännyt. Laura kertoi ja Sami ryhtyi tutkimaan asiaa.
Sami sitten hetken päästä totesi, että nettikaupasta ei voinut valitettavasti tilata mitään, jos omisti prepaid- liityymän. Tilaaminen vaati postpaid liittymän. Jotain tämän kaltaista Laura oli arvellutkin ja huokaisi syvään.

Sami kuitenkin kyseli vielä Lauralta tarkemmin kuinka kauan hän oli Washingtonissa ollut ja mitä tullut tekemään. Kuultuaan vastauksen Samin silmät kirkastuivat. Sami kysyi yllättäen Lauralta, millainen viisumi Lauralla oli. Laura kertoi ja sai kuulla Samilta ilouutisen: kyseisellä viisumilla voi saada hyväksynnän jopa kolmelle postpaid -liittymälle, ilman sosiaaliturvatunnukisa ja credit historyä. Sami ihmetteli ettei tätä oltu kerrottu Lauralle liittymää avatessa, vaikka Laura oli passinkin näyttänyt. Sami lupasi hoitaa asian siten, että Lauran liittymä saataisiin muutettua postpadiksi ja Laura saisi tilattua itselleen nettikaupasta puhelimen. Sami pyysi vain toimittamaan passin viisumeineen nähtäväksi, jotta voisi aloittaa prosesssin.
Laura lähti ilosta hypellen takaisin kotin ja lupasi seuraavana päivänä tulla passin kanssa käymään.

Laura meni kotiin tyytyväisenä ja etsi passin kaapista seuraavaa päivää odottaen. Laura sai kuitenkin illalla vielä yllättävän puhelun aiheeseen liittyen. Sami soitti ja kertoin passin ja viisumin tuonnin jälkeen hyväksyntäprosessin vievän muutaman tunnin, joten jos Lauran olisi mahdollista lähettää kuvat passista ja viisumista, saisi Sami jo prosessin aloitettua seuraavana aamuna, eikä Lauran tarvitsisi odotella liikkeessä pitkään. Laura välittömästi toimitti Samille pyydetyt tiedot ja jäi odottelemaan lisäohjeita.

Seuraavana päivänä Lauran puhelin jälleen soi ja Sami soitti kaiken olevan littymän siirron kanssa kunnossa. Lisäksi Samilla oli yllätys.
Sami oli kuin olikin saanut Lauralle Samsung Galaxy S4 puhelimen tilattua suoraan liikeeseen, joten sen sijaan, että Laura odottelisi nettitilauksen saapumista, hän voisikin hakea puhelimen kaupasta seuraavana päivänä. Sami lupasi pitää puhelinta varattuna Lauralle. Laura oli iloinen.

Sen pituinen se.


Tai ei kai se vielä kokonaan siinä ollu, koska nyt Lauran pitäs lähteä sinne kauppaan hakemaan puhelin, jotta tarinaan saataisiin onnellinen loppu. T-Mobilen asiakaspalvelija Sami, minä kiitän. :)



Kivaa ja aurinkoista päivää,
Lau :)

Projekti lenkkarit

Otsikko saa tän kuulostamaan joltain mielettömän hankalalta, jota on mietitty ja suunniteltu viikkokausia. Oikeesti äitienpäivän kunniaksi tänään käytiin ihan vaan perus lenkkariostoksilla. Tätä ei oltu erityisesti mitenkään, projektille tyypillisesti, kuukausia etukäteen suunniteltu kuitenkaan. Ehkä päiviä. Äitienpäivä liittyy tähän siksi, että oletan äiskän olevan ylpeä, että kyseessä lenkkikengät, eikä korkkarit. :D

Suunnattiin jälleen supernättiiin luottoshoppailukaupunginosaan, Georgetowniin.

Mä haluisin kanssa pinkin kotioven. :O

Karkkipäivän kunniaksi haettiin superit gelatojädet.
Mulla oli makuina suolakaramelli ja ananas. Parasta! :)

Suuntana oli Nike Store, koska mä olin iskenyt silmäni Nike Free lenkkareihin. Tarkotus kun oli hankkia kengät, jotka olis kevyet ja huomaamattomat jalassa. Mä en tykkää kävellä tai hölkkäillä sellasilla kengillä, jotka tuntuu joltain, koska mun mielestä ne vetää mun jalkoja alas ja on raskaat. (Nyt ku kirjotin tän tähän ni aloin miettimään et onkohan tää kuitenki vähän psyykkinen juttu? :D)

Matkalla hoidettiin muutamia pakollisia asioita, kuten pankkikorttien aktivoimisia. Täällä kun saat kotiin minkä tahansa kortin, pitää se erikseen aktivoida. Pankkikorttien kanssa tää oli niinkin yksinkertanen juttu että piti kertaalleen käyttää automaattia sen kanssa. Luottokortti tuli yli viikko ennen pankkikortteja, mutta sitä ei oo vieläkään saatu aktivoitua, koska kuulemma sinne pitää skannata viisumien ja henkkareiden lisäks joku lasku, jossa näkyy meijän kotiosote. Varmaan ne haluaa jotain kasvo ja kokovartalokuvia, sekä kengän koot kanssa. Jälkimmäiset olis tosin huomattavast helpompi toteuttaa. Laskuja kun ei tulla saamaan mistään ennenku on joku credit history. Credit historyn kerääminen taas ei onnistu ilman sitä luottokorttia. :D Iisiä.

Henkselimies kun on kovin pitkänhuiskea,

niin joutui ihan kumartumaan automaatille. :D

Ainiin, äitienpäivän kunniaks saatiin ensimmäiset puheyhteydet suomeen! Oli huikeeta. Siellä on ilmeisesti ainakin mun kotijoukoilla ollu hieman haasteita skypen käynnistelemisessä, mutta tänään pienen avun kanssa saatiiin ihan oikeeta kuvaakin liikkumaan puheen lisäksi. Ihan hassua, kun ei oo yli kuukauteen nähny tuttuja naamoja muita kun tän yhden, joka asuu saman katon alla. :) Nyt oli äitiä, mummia, siskoa, veljeä ja tätiäkin vielä linjalla. :D

Henkselimiehelläkin oli siskot ja siskontytöt äidin lisukkeena ja isänkin kanssa linjan päässä isän parempi puolisko (Täähän on vaan sellanen sanonta. ;)) Ihan hurja päivä.

 

Jalkaan pääs ekalle ajolle ihka uus All Saintsin maailman ihanin nahkahame! :)
(Voiks hameen laittaa jalkaan? No, mä laitoin.)

 

 

Eikä se Georgetown pettäny tänäänkään. Mä löysin loistolenkkarit.
Henkselimiehen kenkien kanssa ei käyny tosin ihan yhtä tuuri, vaan ne joudutaan nettitilaamaan kun kokoja ei oikein tästä kaupungista meinaa löytyä. Saatiin kutenkin kaikki tarvittavat faktat, kuten koko, selvitettyä.

 

Niket kainalossa macaroneja himoitsemassa.
ps. koska tänään käytiin ihan vaan hyötyshoppaamassa niin pussin sisällä
EI ole lenkkareiden lisäksi esim. Zaran kassia!
Selvennykseksi vaan jos joku luuli. :D

 

Siinä ne on, Nike Free 3.0:t erittäin mustana.

Mä kaupassa ihastelin kaikkia ihania karkkivärisiä kenkiä, mutta totesin, että helpompi ja taloudellisempi vaihtoehto lienee ostaa yhet mustat, joiden kanssa käy kaikenväriset treenivaatteet, kuin viidet ihanat karkkieriväriset, joihin kaikkiin pitää hankkia mätsäävät vaatteet.
Kuten sanottu, tylsää.. eiku siis käytännöllistä hyötyshoppailua. :D

Viikonloppuna on ollu muutakin jännää, kuten suurlähetystön avoimet ovet, joissa kävin vapaaehtoisesti töissä. (Oon aina miettiny et ketkä hullut käy ilmaseks töissä, mut näköjään mä oon nykyään just niitä. Pitää miettiä jotain terapiaa, että tästä pääsee. :D)
Mä kirjottelen siitä tapahtumasta vielä, mutta oottelen, josko sieltä jotain kuviakin sais julkastavaks.

Nyt mä alan hätistelemään meijän muuttokuormaajia, jotta saatas vihdoin ne suomesta vesiteitse matkustaneet tavarat perille. Mä en jaksa enää oottaa mun kenkiä!


Palaillaan taas,
Lau