Laiskan bloggarin kesä

Mä oon ollu laiska. Ärsyttää oikeen itteäniki. Olis vaikka mitä (huonoja) tarinoita kerrottavana, mutta koska meistä kukaan ei enää nykyään kanna kameraa mukana, vaan kuvailee kaiken oleellisen puhelimella, en oo jotenki kokenu aiheelliseks tulla tänne hölisemään mitään kuvatonta.
Nyt mä kuitenki (taas) ajattelin näyttää teille parit puhelinkuvat ja jutella niitä näitä.

Ens kerralla sit olis tiedossa nimijuhlakuvia. Jos joku paikalla ollut kokee, ettei halua kuviaan julkaistavaksi täällä, voi hihkaista mulle valitsemallaan foorumilla sensurointitoiveensa.

 

Mutta nyt mä kerron, että meille on tullu kesä. Ihka oikee suomen kesä. Eilen oli aamupäivällä jo 23 astetta lämmintä ja lämpeni vaan päivää kohti yli 25 asteen. Me käytiin kävelemässä kylillä ja oli kyllä ihan mieletön fiilis. Tukka (lähinnä Peten koska sitä ei oo leikattu hetkeen) lämpimässä tuulessa tuivertaen tallusteltiin kattelemassa kukkivia kirsikkapuita ja syömässä jätskiä. Hullu juttu muuten, et täällä ei myydä ulkona irtojätskiä missään, mikähän siinäkin on. Kauppa kävis varmaan aika hurjana kesällä ku lämpötilat alkaa lähenemään sitä 40 astetta. Täällä pikkupojat vetää perässään vaan semmosia pakastekärryjä, joista ne myy jotain perus eskimojätskejä.

Matkalla eväitä syömään.

 

Kesä, tai täkäläinen keväthän tää vasta on, on ihan kiva. Ongelman muodostaa sit se kulman takana vaaniva kesä, niine ihmisnahkan sulattavine kuumine aurinkoineen. hyh. Onneks me ollaan osa siitä suomen ankeudessa piilossa.

Muutama muukin kurja juttu on kyllä tässä keväässä. Nimittäin ne ikuiset elukat ja ötökät. Mä olin jo unohtanu minkä kokosia nää jättiampiaisenkaltaiset on. Taisin niistä valittaa viime keväänäkin. Eilen olin hakemassa postimiehen kiikuttamaa kenkäpakettia postilaatikolta, ni havaitsin, että yks aikuisen miehen nyrkin kokonen ampiaishenkinen ötökkä on ottanu siitä meijän postilaatikolta oman reviirin, jota se puolustaa aika agressiivisesti. Se piiskas kaikkia pikkusia kärpäsiäki, jotka yritti lennellä siinä postilaatikon kupeessa, joten kun se vihasesti lähti syöksymään mua kohti, päätin suosiolla hakea Peten apuvoimiksi. Me mentiin sit koko perheen voimin pakettien noutoon ni yks pysty hämäämään sitä ötökkää samalla ku toinen ihan järjettömän nopeesti nappas sen paketin. Onneks.

Sit toinen vähän surullinen eläintapahtuma on noi meijän rappusten yläpuolelle keväisin pesää tekevät linnut. Nyt on käyny niin ikävästi, että koska ne siellä asuessaan laittaa lintukakkaa ihan kaikkialle ja mä en haluis et mm. Mion rattaisiin lintukakataan, ni Pete on käyny tökkimässä harjalla sitä pesäheinää sieltä alas aina kun äitilintu on alkanu sitä kasaamaan. Surulliseks tän tekee se, että se äitilintu on niin viehtyny tohon sijaintiin et se vaan jaksaa siihen samaan paikkaan kantaa uudelleen niitä heiniä ihan tauotta. Pete on kai joku 15 kertaa tähän mennessä ne alotusheinät lakassu alas ja aina ne on siellä puolen tunnin sisään uudestaan. Mua huolestuttaa vähän et se ei saa sitä pesää valmiiks ennenku ne sen lintuvauvat syntyy, jos ei se tajua vaihtaa paikkaa pian.

Sit vielä kolmas eläinjuttu on hurjat nakut albiino-oravat! Kattokaa vaikka:

 Mä en tiedä kuinka paljon tästä saa selvää, mutta sillä oli semmonen karvattoman kissan miniturkki ja valkonen pikkuhäntä. Sekavaa.

 

Mio kasvaa silmissä ja on aivan käsittämätön jääräpää. Se haluaa käsiin/suuhun ihan kaiken, paitsi omat lelunsa, ja on valmis tarvittaessa sukeltamaan sylistä suoraan pää edellä lattialle tai vaihtoehtoisesti huutamaan ku eläin saadakseen haluamansa. 
Se myös luo pientä vaikeusastetta vaipanvaihtoon heittämällä voltteja vaihtopöydällä ja roikkumalla lampussa heti ku silmä välttää.
Syömishommat on lähteny alun takeltelun jälkeen ihan hyvin käyntiin ja eilenkin ne iskän kanssa imas koko purkillisen luumusosetta napaansa sillä aikaa ku mä piipahdin victorias secretissä. Tosin ei oo edelleenkään maitohanoja voittanutta. Mio on alkanut kohtalaisen omatoimiseksi ja ihan muina miehinä saattaa vieressä istuessaan nykästä multa paidan edestä ja ryhtyä syömähommiin. Ihan kiva muuten, mut julkisilla paikoilla satunnaisesti vähän kyseenalasta.

Nukuttua täällä ei kukaan saa edelleen. Jos jollain on jotain (IHAN MITÄ VAAN!?!) vinkkejä siihen miten lapsen saa nukkumaan enemmän ku 2h putkeen, kaikki otetaan vastaan. Mio lopetti joku aika sitten itsekseen nukahtamisen ihan kokonaan, koska se ei oo enää ilmeisesti kivaa ja tutti on huono. Sen sijaan se alko karjumaan tissihommien perään tuntitolkulla illalla ja toki myös pitkin yötä herätessään. Alkaa olemaan niin syvät silmäpussit silmien alla, että niihin voi joku pikkuorava talven varalle varastoida pähkinät pian. Lisäks on aika hermoja raastavaa herätä 15min-2h välein siihen ku toinen huutaa niin et taulut tippuu seiniltä. Lääkäri totes tyynesti, että on kehitysjuttuja. Kiva. :D

 Mion 6kk potretti

 

Jos joku innokas haluaa nähdä Mion kuvia ja muuta höpöä useemmin kuin tän kerran parissa viikossa, niin meijän perheessä on ryhdytty ahkeriksi instagramin käyttäjiksi. Isomummitkin siellä laittaa nyt instagrammit asentaen, niin Mion kuvia on sen jälkeen ähkyksi asti. :) Peten salaisen tilin löytää tunnuksella Hot1i ja mun erittäin julkinen vastaava löytyy tunnuksella on laulaunn.

 

Mä oon myös alkanu tekemään käsitöitä ja yritän parhaillaan ommella itelleni hame-toppi -komboa. Jos se joskus tulee valmiiks ni mä todellakin otan siitä tuhat kuvaa ja näytän teille.

 

Nyt me lähetään käymään perinteisesti targetissa viikonlopun (JA KESÄN!) kunniaks.

Palataan.

 

Halit,

Lau