Asunto nähty

Käyttin tosiaan tänään aamusta katsomassa sitä aiemmin mainittua asuntoa.
Ei ollut sinkkuelämää -kämppä, mutta annoin anteeksi, koska asunto sisältä oli tosi kiva.
Asunto on 16 kerroksisessa valtavan kokoisessa kerrostalossa, jossa tosiaan on ympärivuorokautinen aulapalvelu ja kulunvalvonta. Asuntoyhtiöllä on talon sisällä myös ruokakauppa, kauneushoitola ja pesula. Easy living. :D

Pinta alaa kämpässä on tosiaan 900 sq.ft, joka on 83 neliöä suomeksi. Aika kohtuullisen kokoinen kaksio siis. Huomenna käydään täyttämässä hakemus asuntoon, se ei vielä onnistunut kun mukaan tarvitaan mm. työtodistuksia ja palkkatodistuksia. Samalla pitää maksaa 60 dollaria/ hlö hakemusmaksua ja ilmeisesti myös 500 dollarin vakuus maksetaan valmiiksi jo hakemuksen jättämisen yhteydessä, mikäli oikein ymmärsin. Sen toki saa takasin jos ei asuntoa saa.

Asunnon pohjakuva.

Sisältä mä en hoksannut ottaa kuvia ollenkaan, oltiin niin täpinöissämme ja piti muistaa kysyä kaiken maailman asioita. Voin kuitenkin sen verran avata, että lattia oli parkettia, keittiö mustavalkoinen ja huoneet valtavia. Säilytystilaa myös runsaasti. Kylpyhuonetta mä ihmettelin hetken, mutta totesin että se on oikeastaan ihan hauska lisä meijän muuten aika mustavalkoiseen makuun. Kylppäri on nimittäin vaaleanpunainen. :D

Mä toivon, että hakemukset menis läpi ja saatais toi asunto. Se olis ihan passeli meille. Mä jo ehdin sen mielessäni sisustaakkin. Jos teillä on jotain ihan mielettömiä ajatuksia sisustuksen tai "työtilan" sijottamisen kanssa niin kertokaa ihmeessä, kaikki ideat on tervetulleita. :) Hakemusten käsittelyssä menee ilmeisesti 3-4 päivää, joten ens viikolla pitäs tietää miten käy. Pitäkää peukkuja, joohan?



Ehdittiin myös ensimmäistä kertaa ajelemaan metrolla! Ajeltiin muutama pysäkki Union Stationille, jossa ihan sattumalta (mä en mitenkään johdatellu!) oli Victorias Secret. Muutaman sata rahaa sinne sai helposti upotettua, mut aiai nyt on pehmosta ja mukavaa alusvaatetta päällä. <3

Victorian salaisuudet pussissa <3

Metroajelu oli sikäli erikoista, että vaikka kuinka yritin netistä tunnustella miten lipun ostaminen käy ja millasia vaihtoehtoja siihen on, en tajunnu siitä mitään ku mentiin sinne tunneliin.
Päädyttiin sitte hirveessä jononkertymispaineessa (selkee yhdyssana) ostamaan jotkut kortit, joille lyötiin 10 dollaria jotain arvoa, kai? Tän kortin sit ku ujutti metroportin kortinlukijaan niin pääs sisään ja samalla kortilla toisessa päässä ulos.
Nyt pitäs enää jotenkin selvittää että mitä tää ajelu maksaa, koska korttia lukiessa missään vaiheessa ei tuu näytöille tietoa paljon sitä arvoa on jäljellä? Voiks mulle käydä niin et pääsen jostain portista sisään mut rahat ei riitä tulla ulos? Ja jos näin käy niin kai mä jotenkin voin lunastaa itteni pihalle? Vai onkse sit sakot samantien? Mä oon pulassa!

Tän näköseen kompleksiin tultiin metrosta ylös.

Union Stationilla oli ilmeisesti joku perinteinen turistikeskus, koska siellä oli halvannäköstä rojukojua nurkassa jos toisessakin. Jälleen ei mitään mielenkiintosta Victorias Secretin lisäksi.
Hauskannäkösiä kahviloita ja tuhansia ruokapaikkoja tosin löyty. Ehkä pitää mennä niiden perässä vielä kuitenkin joku toinenkin kerta käymään.

Kahvila keskellä kauppakeskusta.

Huomenta suomeen ja Washington kuittaa,
Lau