In the ghetto

Luvassa kuvasaldoa ja kevyttä turinointia siis Artturistiviikon kakkososasta.

Alotetaan kevyestä päästä. Hyvänä matkaoppaana mä vein luonnonllisesti Artturistin myös kattomaan kaikkea ihmeelllistä mitä ite oon täällä nähny. Eli lähinnä norsuja.

Eläimiä ei vahingoitettu t-paidan kuvaa otettaessa. Toivottavasti.

 

Ite vanhana norsunäkijänä pystyin tällä kertaa jo keskittymään karttaan.
Norsut on niinku niiiin nähty.

 

Samalla reissulla kun matkattiin Anacostian ghettojen läpi, käytiin myös jätskillä Alexandrian vanhassa kaupungissa. Siellä oli nättiä. Pyörähdettiin satamassa, josta pikkuset maisemalaivat lähti matkaan ja mustat miehet puhalteli torvista musiikkia posket lommolla.

 Muut pussaili, mä hikoilin. :D

 

 Tehtiin Alexandriassa myös reissun onnistunein muotibongaus.
Mä sanoin jossain aiemmassa postauksessa, ettei täällä noi muotiasiat oo ihan hirveen pinnalla, mutta kuten kuva todistaa, en tiedä mistä puhun.

  

Alexandrian jälkeen lähettiin sit suunnistamaan Anacostiaan, eli sinne hurjalle puolelle kaupunkia.

Mitään hirveen päätähuimaavaa kuvasaldoa siltä reissulta ei oo, koska toinen meistä keskitty välttelemään punasia valoja ettei tarvi pysähtyä ja toinen vahtimaan et auton ovet on lukossa. :D 

 

       

Alexandriassa otettiin suuntaa, minä ammattilaisena navigoin luonnollisesti.

Alla apua tunnelman virittämiseksi siellä kotisohvilla:

 

 Tässä kaupunginosassa tosiaan ei ole valkonahkoja. Tää kuvan mies oli erittäin poikkeus.
Ehkä joku huumelordi katsastamassa tiluksiaan. 

 Jos meillä ei olis ollu auton ovet tuplalukossa olis meijän kauniit kellot nyt ihan salettiin tossa puhelinnumerossa vaihdettu rahaks. Vaikkei ne kultaa ollukkaan. Tai ei mun ainakaan. :D

 

 Perus tienviittoja Anacostiassa. :S

 

Hämmennyksestä ajoin eri suuntaan kun one way- kyltin nuoli kuvassa näyttää. :D

Pari mustaa miestä kadun kulmassa lopetti tarinoinnin ja jäi kuumottavasti tuijottamaan.
Viileesti sit vaan käännyin jonkun huumediilerin pihassa oikeeseen suuntaan. Ne tuijotti silti ja mua itketti vähän jännityksestä. Kaikesta huolimatta ne ei ottanu konekivääreitä taskuistaan esiin, joten loppu hyvin kaikki hyvin. 

 

Nyt mä lähen tasaamaan sykettä tän jännitystarinan muistelemisen jälkeen.

Ens kerralla isosta ompusta tarinaa. :)

 

Halit,
Lau