keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

4th of July-ish

Tässä vois olla hieno postaus 4th of Julyn ilotulituksista ja kaikesta semmosesta kivasta, mutta sen sijaan tässä on yks ainoo kuva kyseisen päivän koristuksista kaupungilta siltä matkalta kun haettiin mulle silmälääkkeitä apteekista. Olin siis sokeana juhlapyhien yli, kiitos rikkinäisen sarveiskalvon. Ainoa juhulahumu koko päivänä oli telkkarista kuulunu konsertti ja ilotulitukset. Kuulosti hienoilta. :D

 

Meijän oli tarkotus lähteä viikonlopuksi New Yorkiin minilomalle, mutta ilman silmiä se osottautu vähän hankalaksi, joten jäätiin kotiin makaamaan sohvalle kolmeks päiväks. Ihan jees. Viikonlopun vaihtoehto-ohjelmistoon kuulu tosiaan TV:n kuuntelu ja suklaan syöminen. Ensimmäinen näistä toimi ainoana viihdykkeenä sokealle, jonka aviomies ei suostu laulamaan tai lukemaan ääneen ja jälkimmäinen ainoa lohtu, kun samainen aviomies yrittää selostaa telkkarin actionleffan takaa-ajokohtauksen tapahtumia. Oli meillä jännää.

Miniloma saatiin onneks siirrettyä ens viikonlopulle, joten mä pääsen synttärihumuilemaan New Yorkin kaduille. :) Tää olis se kohta, jossa kaikki kyseisestä kaupungistä jotain jännää tietävät sais antaa matkavinkkejä?

Viime hetket näkevänä.
 
Täähän tosiaan ei ollu ensimmäinen kerta kun mä vietin 3vrk ilman silmiä. Kiitos silmässäni olevan eroosion, oon useamman kerran jo aamulla herännyt raastavaan kipuun vain todetakseni, että kaikesta silmärasvauksesta huolimatta, rakas sarveiskalvoni on päättänyt syystä tai toisesta revetä. No mikäs siinä. Parasta kuitenkin tässä on se, että kipu, joka tästä mieltä ylentävästä tapahtumasta aiheutuu, on sitä luokkaa, että aamupahoinvointi palaa hyvin nopeasti kun silmää yrittää avata väkisin ujuttaakseen sinne tilkan antibioottirasvaa. Ah ihanuutta.
Myöskään toinen silmä ei tietenkään ole vamman aikana käytettävissä. Koska silmät on vähän niinkun synkassa keskenään, eli toinen liikkuu aina kun toinenkin, ei kumpaakaan voi avata tai liikuttaa, koska rikkinäisen silmän liikkuminen kiinni olevan luomenkin alla sattuu mahdollisesti enemmän kun tulossa oleva synnytys. :D

Noh, nyt on onneks silmät taas ainakin toistaseksi päässä. Sen kunniaksi mä kävin hankkimassa itelleni uuden harrastuksen.



Musta tulee pullantuoksuinen muffinssiäiti. Tai kuppikakkuäiti. Tai jos niistä kummatki osottautuu liian haastavaks ni vaan äiti jolla on helkkarin hienot leivontavälineet kaapissa. :D

Mä kävin ostamassa itelleni essun ja erilaisia leivontatarvikkeita. Henkselimies toi kaikenlaista kimaltelevaa mun leivonnaisten päälle. Mä lupaan tehdä tästä aiheesta ihan mielettömän hienon postauksen kun saan homman käyntiin.

Muffinssintuoksuisin terveisin,
Lau



4 kommenttia:

  1. Uuuu, ooooh! Kuppikakkuäiti kuulostaa hyvältä. :)

    Käykää jätskillä siellä Serendipity III:ssa, NYC:issä. Kallista, mutta HYVÄÄ! ❤

    (Mut älkää tilatko kolmea annosta.. Saattaa olla liikaa ;) )

    VastaaPoista
  2. Nilsenin tatu ja uotilan ilkka taitas olla ny nyyjoorkissa.
    -Teemu from spain

    VastaaPoista
  3. Se on niin antoisaa kun yksi aisti on suljettuna ja muut aistit herkistyvät:) Kait nautit. Me tanssijat hatjoitellaan sitä ihan tekniikkana!
    Höh, huono vitsi!
    Herkistellään. Taas olisi niin kiva lähettää kuvia treeneistämme tanssiteos Dimin valmistumisprosesseista. Pitääpi tehdä jokin youtube linkkaus!

    VastaaPoista
  4. Harjoitellaan siis, eikä saa korjata...elämä on niin täydellistä kirjoitus virheineenkin;)

    VastaaPoista