Leijonalippalakki

Me käytiin myöhästyneellä synttäriruokailulla naapurien kanssa, koska mulla ja naapurin tytöllä oli synttäripäivissä vaan pari päivää väliä heinäkuussa ja sillon sovittiin jo synttäreiden kunniaksi yhteinen syömisreissu, joka saatiin vasta nyt toteutettua. Naapurinlikka oli esittänyt toiveen thaimaalaisista riisipaperirullista ja niitähän me sitten lähettiinkin ennakkoluulottomasti kokeilemaan. 

Matkaan pääsi myös uusin asuste, leijonalippalakki. :D

Lähtökuopissa. Takana näkyy kakkoskerroksessa kotiovi. 

Autoiltiin parinkymmenen minuutin matkan päähän thaikkukeskittymään, jossa on sikäläistä kauppaa ja ravintolaa reilusti tarjolla. Me oltiin yrtitetty soitella kyseiseen riisipaperiruokalaan jo aiemmin tuloksetta pöydänvarausaikeissa ja paikalla saatiin sitten kuulla jonon syömään olevan 45min. Huhhuh.

Kaikkien onneks mä oon ilmeisesti kuitenkin erittäin sympaattinen raskaana ja korkkareissa, koska naapurintyttö kävi (Mun tietämättä. Hävetti ihan hulluna :D) vielä parin minuutin odottelun jälkeen kysymässä että olisiko mahdollista päästä yhtään nopeemmin syömään kun mukana on raskasta kalustoa, joka ei jaksa odottaa korkkaerissa kolmea varttia. Ja olihan se. Viiden minuutin odottelun jälkeen meillä oli pöytä.

Ehkä parhaimmat wingsit ikinä, näissä oli joku semimakee marinadi ja ihanan rapsakoita.

Riisipaperi uitettiin märäks, laitettiin lautaselle ja täytettiin ku tortilla.

Tarjolla oli myös perinteisempää ruokailumallia. 

Riisipaperihommat tosin oli ihan hurjan hyviä. Siks niistä taas ei oo oikeen kuviakaan. :D

Me syötiin niin tuhottomasti, että syömisen aikana ehti tulla yö. Suosittelen ehdottomasti kaikille tollasta riisipaperiruokaa. Oli oikeesti ihan huippuhyvää ja täytteitä sai valita vaikka mitä. Meillä oli kanaa, rapuja ja kaikenmoisia vihanneksia. Mä en tiedä onko suomessa miten paljon vastaavia paikkoja, mutta jos tulee vastaan, syökää ne tyhjäks. :)

Halit,
Lau