Kotisuomi jäi taakse sunnuntaina jännin fiiliksin.
Kun kone laskeutu Washingtonin Dullesin kentälle ja meijät ohjattiin maahantulotarkastuksessa siihen jonoon minkä päällä luki US Citizens, alko iso kuva pikkuhiljaa hahmottumaan.
Huhhuh. Tää pitäs sit laskea seuraavat pari vuotta kodiksi.
Islannin lentokentällä välilaskun aikaan oli niin kuuma, että piti käydä vessassa kuoriutumassa.
Kuva näyttää just siltä, mikä oli olokin tossa kohti matkaa. Väsyny ja tärähtäny. :D
Kuva näyttää just siltä, mikä oli olokin tossa kohti matkaa. Väsyny ja tärähtäny. :D
Dullesin kentältä otettiin kyyti hotellille ja kuski harmitteli matkalla sitä, ettei kevät ollu vielä kunnolla alkanu. Oli kuulemma niin kylmäkin vielä.
Mä tietysti kauhistuin välittömästi. Mulle kun luvattiin säätiedotuksessa vähintään kevättakkikelejä. Seuraavana aamuna kun herättiin, kipasin ulos nahkatakissa ja läkähdyin. Hetki kun istuttiin Dupont Circlen puistonpenkeillä, joutu kuoriutumaan takin lisäksi pitkähihasestakin. Se siitä kylmyydestä.
Tais autokuski unohtaa juttelevansa suomalaisille. :)
Nyt on pari päivää ehtinyt tunnustella kaupungin menoa (lue: shoppailla) ja ihmetellä kaikkea mikä täällä on toisin kun Suomessa. Palataan siis asiaan kun on seuraava hetki kirjoitella tänne.
ps. Huomenna on hektinen päivä. Me muutetaan hotellista lähettilään residenssin saunarakennukseen asumaan kunnes oma koti löytyy. Mun pitää pakkailla itteni ja kenkäni ennenkuin lähetystön kuski tulee aamulla hakemaan.
Unia,
Lau
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti