Aurinkoisen päivän laiskottelua

Eilen oli ihan mieletön kevätpäivä. Kun aurinko paistaa ja linnut laulaa, ei edes parin tunnin sosiaalitoimistossa jonottaminen saa naamaa näkkärille.

Mun kameramies tuntuu visusti pysyvän kameran takana, mutta mä lupaan houkutella sitä useammin kameran eteen niin saadaan vähän vaihtelua näihin kuviinkin. Alla kuitenkin muutama kuva eiliseltä n. 7km kaupunkilenkiltä, jonka lopullisena päämääränä tosiaan se sosiaalitoimisto.

ps. nahkatakissa oli tuskasen kuuma.

Wisconsin Avenue, joka on toinen Georgetownin ostoskaduista. 

Tän kadun varrella on aika paljon söpöä pikkuputiikkia.

Toinen Georgetownin ostoskaduista, M Street. 

Tältä löytyy suurin osa isommista kaupoista.

En tunne puuta, mutta nättiä kukkaa tekee, oon huomannu.

Sosiaalitoimistoon päästiin jossain puoli kahden maissa ja sisällä meijät ohjattiin parinkymmenen ihmisen perään jonottamaan ja täyttämään sosiaaliturvakorttihakemuksia. Toimistossa oli tuskasen kuuma, ja siinä hikeä valuvina sitten n. tunnin verran seisoskeltiin ja täytettiin kaavakkeita.

Jonosta kun pääsi tiskille, oli vasta päässyt alkuun. Tiskillä kerrottiin vastaanottajalle nimi ja mentiin odotuspenkeille istumaan. Sen jälkeen sitten odoteltiin, että joku kutsuisi nimellä ja homma etenis.
Tähän odotteluun meni vielä toinen tunti, jonka päätteeksi vihdoin Loora Haddi ja Pedri Haddi (hauskoja nimiyritelmiä kuulu kun virkailijat lausu kaikenmaalaisia nimihirviöitä :D) kutsuttiin tiskille.
Me annettiin sitten passit ja täytetyt hakemukset ja virkailija naputteli muutaman kerran konetta, jonka jälkeen käteen annetussa paperissa kerrottiin, että sosiaaliturvakortti tulee parin viikon sisään. Paitsi mulle. :D Mun pitää hakea ensin employment acception card jostain toisesta toimistosta, koska mun viisumissa ei lue mitään työasioista. Huoh.
Toisaalta tänään kuultiin myös, et juuri missään ei tota sosiaaliturvatunnusta oikeesti edes tarvitse, joten ei kai sillä niin kiirettä.

Mä kuulin et tosiamerikkalaisilla on lippikset.

Palataan,
Lau