Kuppikakkuja ja varoitus vauvahölinästä

Siskon ollessa täällä, me saatiin yhtenä herkkuhimonhuuruisena iltana päähämme eksperimentoida kuppikakkukuorrutteella. Toisin sanottuna Pete ei vastannut puhelimeen kriittisellä hetkellä, kun soitettiin kauppareissulla kuorrutteen ohjetta ja päädyttiin tekemään fiilispohjalta kuorruteratkaisuja. Helkkarin hyviä sellasia tosin. :)
Mulla oli muistissa viimesin oma kuorrutetekeleeni, josta ei edes kuvia kehdannut julkaista ja siskolla oli hieman kyseenalaisia kokemuksia jostain toisenlaisesta kuorrutteesta, johon tuli kuulemma "ehkä tuorejuustoa ja tomusokeria ainakin". No me lähettiin tätä tuorejuustojuttua sitten jalostamaan ja päädyttiin siihen, ettei lähetä riskeeraamaan mitään, vaan otetaan vaan reilusti pari pakettia mascarpone- juustoa (joka on jo itsessään niin hyvää, ettei sillä voi epäonnistua) ja lisätään vaan sopivasti sokeria. Mä voin nyt kertoa teille rehellisesti, että me ollaan ehkä vähän neroja keittiössä. Kuppikakun kuorrute oli nimittäin taivaallista. Valmistusprosessi oli sen verran tehokas, ettei siitä kovin paljon kuvia ehditty ottamaan, mutta lopputuloksesta saatte kuvan.

yläpuolella mun ja alapuolella siskon tekeleet. Mä oon ylpee meistä.

 

Sit mulla ei oikeestaan mitään muuta Mioon liittymätöntä kerrottavaa oikeestaan ookkaan, joten mä aion nyt jutella taas Miosta vähän. :D Mulla on iloisia uutisia ja huolenaiheita. Ensin hyvät jutut.

Me ollaan oltu taas reippaita ja ollaan opeteltu juomaan tuttipullosta iskän ohjastamana. Tää ehkä tarkottaa sitä, että pian äiti pääsee esim. salille!! JEE! :) Ensimmäinen kerta ei oikeen lähteny, mut heti tokalla Miolla oli ammattilaisen otteet.

 

Sit toinen hieno käänne, joka tosin ensin huolestutti, on erään yön 7 tunnin yhtämittaset yöunet. Ja vaan 7 tuntia siks, että äiti oli niin huolissaan siitä, että onko siellä lapsen nahkoissa enää ketään sisällä, kun oli niin pitkään rauhallista, että herätti vaipanvaihtoon ja syömään. Mutta siis tää tarkottanee sitä, että toivoa ei ole menetetty. Sanokaa mun sanoneen, että ennenku tullaan suomeen helmikuussa, me harjotellaan tätä ja vedetään sikeitä siellä autuaasti joka yö. ;)

 

Sit yks asia mikä mua on tällä viikolla vähän huolestuttanu. Tää ei tavallaan oo kauheen iso asia, mut vaikuttaa meijän jokapäiväiseen elämään. Mio nimittäin haisee nykyään vähän tiskirätiltä. Mä oon aika kova haistelemaan sen tukkaa aina ku se on sylissä, koska se tuoksuu niin ihanan vauvalle, mut nyt viimesen kylvyn jälkeen tukka on haissu ihan rehelliselle tiskirätille. Mä haluaisin tietää mistä tää johtuu ja miten mä saan mun vauvaan sen ihanan tuoksun takasin!? :D

 

 

Siellä me kylvettiin ihan muina henkilöinä.

Täti hoiteli kuivaushommat. Tädin vika ehkä et mun lapsi haisee tiskirätille?

Kävin äsken haistamassa tota pyyhettä, mut ei se oo siitäkään.

 

Mulla on vielä kuvatodiste siitä reilun viikon takaisesta lumimyrskystä ja siitä kauheesta faktasta, että me jouduttiin kulkemaan talvivaatteissa. Hurja myrsky onneks kesti vaan sen päivän ja nyt on luvattu taas loppuviikolle melkeen 20 astetta kesää. :)

Metrossa tärähteli kuvat

Lumikinokset esti kaiken liikkumisen ulkona.

 

Sisko muuten toi tullessaan karkkia. Kaunis muisto siskosta säilyy siis vaikka sisko onkin jo kotona suomessa taas. Tai säilyy ainakin ens viikonlopun karkkipäivään. ;)

Palataan taas. Ens kerralla  ehkä piparitarinoita. :D

Halit,
Lau

¨