Myönnän olevani vähän haikein mielin tätä postausta kirjottessa, koska täällä olisi vielä vaikka ja mitä. Miljoonia juttuja nähtävänä ja koettavana. Amerikanjumalat ei kuitenkaan nyt oo ollu niin suotuistat, että tänne kannattais oikeen mitään suunnasta katottuna tällä hetkellä jäädä.
Kuten ehkä oon sivulauseessa tai parissa maininnut, työlupaa ei ole mulle edelleenkään saatu siitä huolimatta, että sen piti alunperin olla ihan läpihuutojuttu. Onnettomien sattumien ja itsestä riippumattomien sählinkien takia työn saaminen tässä maassa mulla veisi siis tuhottomasti lisää aikaa. Ja lisäksi Miolle hoitaja tai hoitopaikka täällä tulisi niin kalliiksi, että siinä pitäis sitte jo metsästää vähän kovemman luokan duuni. Kaikenkaikkiaan epävarmoja asioita sen osalta on niin paljon, että jätetään väliin tällä kertaa.
Oma osansa tässä päätöksessä on myös Peten duunikuvioilla, jotka ei ehkä enää ihan vastaa Peten rakkaudenhuutoihin sydänsilmin. Mitäpä siinä sitten enää lämmittelemään ku toinen on kert jo ihan over it.
Siitä huolimatta, että pikkusen harmittaa se miten tää homma on tullut päätökseen, on aivan helkkarin siistiä päästä takasin sinne missä kaikki mun maailman lemppareimmat ihmiset on. Mä oon nähny parina yönä painajaista, että me tullaan takas suomeen, eikä kellään mun kavereista enää oo semmosta Lauran mentävää aukkoa elämässään. Yhessä unessa kaikki mun kaverit on korvannu mut mun siskolla, ja kun mä soitan ni ne sanoo, ettei ne ees huomannu mun olevan poissa ku sisko on niin saman näkönen (eikä oo!!) HÄLYTYS! SANOKAA ET TE OOTTE SIELLÄ VIELÄ!? :D Pete tosin lohdutti, että ollaan siskon kanssa kuin yö ja päivä, että ei mua siskoon ihan päikseen voi vaihtaa. En oo ihan varma, että oliko tää vittuilua. Ihania ja lepposia me ollaan siskon kanssa molemmat.
Mulla on teille nyt ehkä viimosia kuvia meijän pian taakse jäävästä kotikadusta, jolla valehtelematta lähes aina paistaa aurinko. Sitä tulee ikävä.
Miolla on nykyään pakottava tarve juosta.
Riippumatta alustasta tai kengistä, aina on täys vauhti päällä
ja se kiihtyy vaan kunnes joku este yllättää.
Eipä tässä sitten kai kummempia tällä kertaa. Ehkä mä vielä jonkun kerran kirjottelen tänne ennen the endiä. Voin esim. kertoa tarinan siitä miten muuttofirma yritti rahastaa meiltä kymppitonnin muutosta takas! Jessus. No ei kai täältä pitkä matka uida oo. Laitetaan Miolle kellukkeet.
Halit,
Lau
Jeeei! Ihunaa! Tervetuloa takaisin! Aina on Laun kokoinen kolonen täällä, aina ❤ Ja siihen koloon mahtuu myös yks Mio ja ehkä jopa Petekin aina välillä! ;)
VastaaPoista